torstai 8. marraskuuta 2012
It's alive!
Olen monta päivää ajatellut, että pitäisi taas aktivoitua täälläkin. Ainakin koska meillä täällä Tampereella on kohta blogipikkujoulut, ja ajattelin, etten kehtaa kyllä ainakaan mennä, jos en edes etäisesti muistuta bloggaajaa. En tiedä kehtaanko sittenkään, mutta olen kuullut huhuja muutaman bloggaajan mahdollisesta osallistumisesta, jotka kovasti tahtoisin tavata.
Eilen sitten joku anonyymi huuteli huhuuta edellisen postauksen kommenttilootassa, niin ajattelin, että ehkä täällä vielä joku viitsii käydäkin.
Ai mitä minulle sitten nykyään kuuluu? No, kuten edellisen postauksen kuvasta voisi päätellä, niin kävin syyskuussa Roomassa. Rooma oli kaunis, valtava ja otti kovasti jalkojen päälle. Itseeni suurimman vaikutuksen teki tosin Vatikaani ja Pietarinkirkko. Kupoliin kiipeäminen oli todellakin sen vaivan arvoista.
Mutta nyt tällaisena jo maailmanmatkaajana, kun olen käynyt peräti Roomassa ja Prahassa, on pakko sanoa, että niin paljon kuin Roomasta tykkäsinkin, niin Praha on yhä se ykkössuosikkikohde, jonne voisin mennä takaisin koska vaan.
Ja mitäs muuta. No okei. Mietin viisi kertaa sanonko mitään, mutta koska teitä kiinnostaa kumminkin, niin elämääni on ilmestynyt myös yksi tyyppi, joka on aika tiiviisti roikkunut mukana jo parisen kuukautta. Paitsi "roikkunut" kuulosti vähän negatiiviselta, mitä sen suinkaan ei ollut tarkoitus olla. Keksikää parempi sana mielissänne.
Facebook-päivittelykin on sen myötä yllättäen vähentynty huomattavasti, koska ennen kun tapahtui jotain hassua/outoa/mielenkiintoista, niin se piti jakaa äkkiä fb:ssä, ettei yksin tarvi olla sen asian kanssa. Nyt asiat voikin jakaa ihan livenä jonkun kanssa, niin yllättäen se tarve hihkua facebookiin on jotenkin laimentunut. Ja minä aina kuvittelin, ettei minulle varmaan koskaan käy niin.
Tällaista siis täällä. En lupaa, että päivitystahtini tästä taaskaan paranee, mutta kävinpä nyt ainakin muistuttamassa, että olen vielä olemassa!
Mitäs teille kuuluu?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Kiitos kysymästä, melko hyvää. Mitä nyt tällaista puolihibernaatiota, mutta siihenkin olen jotenkin osannut suhtautua paremmin kuin ennen. Minullakin blogi ihan viittä vaille vainaa, eikä Facebookissakaan paljon ole sanottavaa ollut.
Mutta kivoja kuulumisia sulla! :)
Hibernoikaa vaan, mutta älkää pois kuolko kuitenkaan.
Höpö höpö, jos on edes joskus blogannut ahkerasti ja nyt taas ainakin kerran, niin on bloggaaja ja siten kehtaa saapua pikkujouluihin. Piste.
Nyt oli siis kehtaamisesta kyse, koska saapuminen Tampesteriin on vieläkin ehkä asteella. Hinku on kova kuitenkin.
Mymskä, toivottavasti sun hibernaatiovaihe menee ohi ennemmin tai myöhemmin. Vaikka oonkin maailman huonoin kommentoija, niin luen aina joka sanasen mitä kirjoitat! :)
Tiina, Olavia lainaten, me ei kuolla koskaan.
Neo, no en ehkä onneksi ollut ihan sata prosenttisen tosissani tuossa, että en kehtaisi tulla siksi etten olisi enää bloggaaja. Mutta muuten kyllä vähän jänskättää. Mutta kyllä mä varmaan sinne sitten loppujen lopuksi osallistun, toivottavasti pääset sinäkin!
Lähetä kommentti