1. Talvi
Minulla on sellainen viha-rakkaussuhde talveen. En tykkää kylmästä, enkä pimeästä. Haluaisin että olis kesä ja aurinkoa! Mutta sitten taas joinain talvipäivinä, kun aurinko paistaa ja ulkona on sellainen mukavan kirpakka pakkanen ja sitä lähtee kaikesta huolimatta ulos kameran kanssa, niin yhtäkkiä huomaa olevansa kauhean hyvällä tuulella ja tykkäävänsä sittenkin vähän siitä talvestakin.
2. Valokuvaus
Siitä talvesta tulikin jo vähän niinkuin pieni aasinsilta tähän seuraavaan sanaan. Valokuvaus on henkireikä. Minusta tuli valokuvailija ihan vahingossa, ennen ensimmäistä digikameraani en tiennyt että se onkin ihan mun juttu. Kun valokuvailee, niin sitä on alkanut katsoa maailmaakin ihan eri tavalla. Yhtäkkiä sitä huomaa omasta kaupungistaankin ihan uusia juttuja. Valokuvailusta tulee aina hyvä mieli. Mutta silloin jos näät jotain jota haluaisit ihan ehdottomasti kuvata, mutta olet liikkuvassa autossa/junassa/lentokoneessa, joka ei pysähdy sinun kuvaushalujesi takia, niin silloin kyllä vähän harmittaa.
3. Perhoset
Perhoset on ihan kivoja. Jos pysyvät tarpeeksi kaukana minusta. En sympatiseeraa erityisesti mitään lentäviä ötököitä, jotka koittavat törmätä minuun, vaikka olisivat kuinka kauniilla siivillä varustettu. Perhoset ei toki ole pahimmasta päästä lentelijöistä, mutta kyllä minä kiljahdan jos sellainen lentää suoraan kohti.
Sen lisäksi minulla on erityinen vähän henkimaailmantouhuilta haiskahtava perhoskokemus, mutta sitäpä en kerro teille.
4. Kirjat
Kirjat on minun aarteita. Yksi miesihminen ehdotti joskus, että kirjoja voi myös viedä divariin, kun valittelin hyllytilan puutetta! Meinasin mennä shokkiin pelkästä ajatuksesta.
Opin lukemaan jo ennen kouluunmenoa, en muista tarkkaan kuinka paljon ennen, ehkä viisivuotiaana. Siitä lähtien minulla on käytännössä ollut aina joku kirja luvun alla. En ymmärrä ihmisiä, jotka lukevat useita kirjoja yhtäaikaa. Tai eivät lue aloittamiaan kirjoja loppuun. Tai että eivät ylipäänsä lue kirjoja!
Äiti luki meille ääneen ennen nukkumaanmenoa, kun oltiin siskon kanssa pieniä. Muumi-kirjoja, Maija Poppasia, Peppi Pitkätossua. Minusta ne oli aina ihan parhaita iltoja.
5. Kiukku
Kiukku on selittämättömämpi juttu kuin vihaisuus. Jos on vihainen, niin siihen on yleensä joku syy tai kohde. Kiukku taas yllättää salakavalasti, yhtäkkiä asiat vaan kiukuttaa, ilman sen kummempaa syytä. Tai sitten syy on oma tai kun asiat ei mene niinkun haluaisi. Silloin kun kiukuttaa, niin huvittaa mennä vaan peiton alle pimeään mököttämään. Tai kuunnella musiikkia. Valokuvauskin auttaa kiukutukseen, mutta joskus ei huvita lähteä ulos. Joskus sitä vähän haluaakin kiukutella, eikä siihen silloin auta mikään järkipuhe. Mutta minua kyllä kiukuttaa kauhean harvoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti