Tampere, 29.11.2011
Tampere, 29.11.2010
tiistai 29. marraskuuta 2011
maanantai 28. marraskuuta 2011
There's nothing wrong with the blueberry pie
Muistatteko kun lupasin tehdä erilaisia listoja? Irwis oli ainoa joka tarttui syöttiin ja ehdotteli listailujen aiheita. Onneksi aiheita tuli monta! Ajattelin jakaa niitä vähän eri postauksiin. Aloitan elokuvista.
Elokuvat oli itseasiassa tosi vaikeita listattavia. Joku elokuva voi tehdä minuun suurenkin vaikutuksen, mutta jos sen näkemisestä on jo aikaa, niin voi olla, että se vaikutus on unohtunut ja seuraavalla kerralla kun sen näkee sitä ikäänkuin hurmaantuu uudelleen. Jos ei lasketa niitä minun kestosuosikkeja (päätin olla laskematta) eli Sormusten herroja, Star warseja ja Narnia-elokuvia, niin nämä seuraavat ovat ainakin tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Ja ei, nämä eivät ole paremmuusjärjestyksessä, se olis ollut jo ihan liian vaikeaa.
Elokuvat oli itseasiassa tosi vaikeita listattavia. Joku elokuva voi tehdä minuun suurenkin vaikutuksen, mutta jos sen näkemisestä on jo aikaa, niin voi olla, että se vaikutus on unohtunut ja seuraavalla kerralla kun sen näkee sitä ikäänkuin hurmaantuu uudelleen. Jos ei lasketa niitä minun kestosuosikkeja (päätin olla laskematta) eli Sormusten herroja, Star warseja ja Narnia-elokuvia, niin nämä seuraavat ovat ainakin tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Ja ei, nämä eivät ole paremmuusjärjestyksessä, se olis ollut jo ihan liian vaikeaa.
Elizabeth: Why do you keep them? You should just throw them out.
Jeremy: No. No, I couldn't do that.
Elizabeth: Why not?
Jeremy: If I threw these keys away then those doors would be closed forever and that shouldn't be up to me to decide, should it?
Elizabeth: I guess I'm just looking for a reason.
Jeremy: From my observations, sometimes it's better off not knowing, and other times there's no reason to be found.
Elizabeth: Everything has a reason.
Jeremy: Hmm. It's like these pies and cakes. At the end of every night, the cheesecake and the apple pie are always completely gone. The peach cobbler and the chocolate mousse cake are nearly finished... but there's always a whole blueberry pie left untouched.
Elizabeth: So what's wrong with the blueberry pie?
Jeremy: There's nothing wrong with the blueberry pie. Just... people make other choices. You can't blame the blueberry pie, just... no one wants it.
Jeremy: No. No, I couldn't do that.
Elizabeth: Why not?
Jeremy: If I threw these keys away then those doors would be closed forever and that shouldn't be up to me to decide, should it?
Elizabeth: I guess I'm just looking for a reason.
Jeremy: From my observations, sometimes it's better off not knowing, and other times there's no reason to be found.
Elizabeth: Everything has a reason.
Jeremy: Hmm. It's like these pies and cakes. At the end of every night, the cheesecake and the apple pie are always completely gone. The peach cobbler and the chocolate mousse cake are nearly finished... but there's always a whole blueberry pie left untouched.
Elizabeth: So what's wrong with the blueberry pie?
Jeremy: There's nothing wrong with the blueberry pie. Just... people make other choices. You can't blame the blueberry pie, just... no one wants it.
"People once believed that when someone dies, a crow carries their soul to the land of the dead. But sometimes, something so bad happens that a terrible sadness is carried with it and the soul can't rest. Then sometimes, just sometimes, the crow can bring that soul back to put the wrong things right."
Mr. Nobodyn olen nähnyt vasta kerran, mutta muistan jotenkin vaikuttuneeni elokuvateatterissa tästä.
Olen melko varma, että tästä muodostuu vielä kestosuosikki.
Pitäisi katsoa uudelleen mahd. pian.
perjantai 25. marraskuuta 2011
torstai 24. marraskuuta 2011
How quick the sun can drop away?
Aakkosbiiseissä ollaan edetty hurjaa vauhtia jo b:hen asti. Tänään oli aamusta asti synkkää, harmaata, kylmää ja sateista ja ehdin siitä hyvästä saada sopivan biisinkin jo mieleeni, vaikka sittemmin aurinko alkoikin yhtäkkiä paistaa juuri kun pääsin töistä kotiin.
Marraskuiset sadepäivät ovat masentavia. Sataisi jo lunta.
Niin ja sitä b:tä edustaa tänään Pearl Jamin Black. ♥
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
lauantai 19. marraskuuta 2011
A niinkuin Ainomieli
Näin jossain blogissa sellaisen meemilöisen, missä pitää postata aakkosjärjestyksessä jokaisella kirjaimella alkava biisi. Siis nimenomaan, että se biisinnimi alkaa kyseisellä kirjaimella, ei yhtye. No ehkä jotkut vaikeat kirjaimet, kuten vaikka "å" saa skipata. Ja kappaleen olisi tietysti suotavaa olla itselle jollaintapaa mieluinenkin vielä. Niin ajattelin, että tässäpä meemi minulle!
Sääntöjä ei ollut sen kummemmin, siellä näyttiin postaavan samaan postaukseen useampikin biisi, mutta ajattelin, että yksi kerrallaan on varmaan ihan passeli. Niin että näitä nyt sitten tipahtelee tänne säännöllisen epäsäännöllisesti alkaen NYT.
Tämän myötä hyvää viikonloppua kaikille!
Sääntöjä ei ollut sen kummemmin, siellä näyttiin postaavan samaan postaukseen useampikin biisi, mutta ajattelin, että yksi kerrallaan on varmaan ihan passeli. Niin että näitä nyt sitten tipahtelee tänne säännöllisen epäsäännöllisesti alkaen NYT.
Tämän myötä hyvää viikonloppua kaikille!
maanantai 14. marraskuuta 2011
torstai 10. marraskuuta 2011
My favorite waste of time
Muistui tässä mieleeni, kuinka kivaa oli kun facebookissa yhteen aikaan pyöri näitä tällaisia Pick 5-juttuja, missä sai listata suosikkibändejään, -miehiään ja ties vaikka mitä. Niin ajattelin, että koska listojen tekeminen on niin kivaa, niin teenpä sitten listoja! Mutta ehkä vain top kolmosia, viisi on aina jotenkin liian vaivalloista.
Ajattelin aloittaa omista top 3 keikkakokemuksistani. Here we go!
1. Foo Fighter - Wembley Stadium, Lontoo 7.6.2008
Vaikka Foot ei olekaan mikään supersuosikkiykkösbändini, niin niiden Wembleyn keikka nousee kyllä kokemuksena aivan ehdottomasti ykköseksi kaikista keikkakokemuksista. Onhan se vähän erilaista olla jossain valtavalla Stadionilla 86 000 ihmisen ympäröimänä kuin vaikka jossain Tampereen Klubilla. Tunnelma ei ollut katossa, koska kattoa ei ollut, vaan taivaissa.
2. Avenged Sevenfold - Helsingin jäähalli 22.11.2010
Tätä keikkaa odotin kuin kuuta nousevaa, eikä odotus ollut turha. Vaikka olen ollut monenlaisten suosikkibändieni keikalla, niin tämä oli eka kerta kun koin sellaisin epäuskoisen tuntemuksen keikalla. Että siinä ne nyt on, ihan minun edessäni, ihan ihan oikeasti.
3. Tehosekoitin - Tammerfest 11.7.2009
Tämähän nyt oli sellainen jokaisen Tehosekoitin-fanin must see! Ja sen kyllä huomasi. Paikka oli täyttynyt pääasiassa noin itseni ikäsillä nostalgiafiiliksin varustetuilla ihmisillä ja meteli oli oikeasti ihan korvia huumaava. Koskaan ei minun nähteni ole mikään bändi saanut Tampereella sellaista vastaanottoa ja encorea vaadittaessa tuntui, että korvat ja festailuteltta lentävät kohta taivaantuuliin siitä pauhusta. Tehosekoitin ♥
+ bonuksena mainittakoon viime kesäinen Prodigyn Ruisrock-keikka. Siinäkin oli jotenkin kaikki kohdallaan, kuuma kesäpäivä takana, jo pimenevä kesäilta, maailman paras ihastuspoika siinä vierellä, ja ihan mieletön meno sekä yleisössä että lavalla!
Tällä hetkellä hartain toiveeni olisi nähdä vielä jonain päivänä 30 seconds to mars livenä. Tahdon uskoa, että se olisi ihan huippukokemus myös.
Ja sitten toinen toive olisi, että jos jollakulla tulee mieleen jotain aiheita, mistä haluaisitte minun tekevän top3-listoja, niin huikatkaapa kommenttilaatikkoon! Vaikka niin monta kuin mieleen tulee. Ja hiljaisten lukijoiden anonyymit kommentitkin on ihan yhtä tervetulleita. :)
Ajattelin aloittaa omista top 3 keikkakokemuksistani. Here we go!
1. Foo Fighter - Wembley Stadium, Lontoo 7.6.2008
Vaikka Foot ei olekaan mikään supersuosikkiykkösbändini, niin niiden Wembleyn keikka nousee kyllä kokemuksena aivan ehdottomasti ykköseksi kaikista keikkakokemuksista. Onhan se vähän erilaista olla jossain valtavalla Stadionilla 86 000 ihmisen ympäröimänä kuin vaikka jossain Tampereen Klubilla. Tunnelma ei ollut katossa, koska kattoa ei ollut, vaan taivaissa.
2. Avenged Sevenfold - Helsingin jäähalli 22.11.2010
Tätä keikkaa odotin kuin kuuta nousevaa, eikä odotus ollut turha. Vaikka olen ollut monenlaisten suosikkibändieni keikalla, niin tämä oli eka kerta kun koin sellaisin epäuskoisen tuntemuksen keikalla. Että siinä ne nyt on, ihan minun edessäni, ihan ihan oikeasti.
3. Tehosekoitin - Tammerfest 11.7.2009
Tämähän nyt oli sellainen jokaisen Tehosekoitin-fanin must see! Ja sen kyllä huomasi. Paikka oli täyttynyt pääasiassa noin itseni ikäsillä nostalgiafiiliksin varustetuilla ihmisillä ja meteli oli oikeasti ihan korvia huumaava. Koskaan ei minun nähteni ole mikään bändi saanut Tampereella sellaista vastaanottoa ja encorea vaadittaessa tuntui, että korvat ja festailuteltta lentävät kohta taivaantuuliin siitä pauhusta. Tehosekoitin ♥
+ bonuksena mainittakoon viime kesäinen Prodigyn Ruisrock-keikka. Siinäkin oli jotenkin kaikki kohdallaan, kuuma kesäpäivä takana, jo pimenevä kesäilta, maailman paras ihastuspoika siinä vierellä, ja ihan mieletön meno sekä yleisössä että lavalla!
Tällä hetkellä hartain toiveeni olisi nähdä vielä jonain päivänä 30 seconds to mars livenä. Tahdon uskoa, että se olisi ihan huippukokemus myös.
Ja sitten toinen toive olisi, että jos jollakulla tulee mieleen jotain aiheita, mistä haluaisitte minun tekevän top3-listoja, niin huikatkaapa kommenttilaatikkoon! Vaikka niin monta kuin mieleen tulee. Ja hiljaisten lukijoiden anonyymit kommentitkin on ihan yhtä tervetulleita. :)
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Kävelyllä kameran kanssa
Kävelin tässä eräänä päivänä aikani kuluksi paikasta a paikkaan b. Tässä tapauksessa paikka b oli koti. Alla oleva kuva ei kuitenkaan ole valitettavasti se koti, vaan Tampereen Pappilassa sijaitseva pappila. Melko omaperäisesti nimetty kaupunginosa muuten.
Virallisesti se on nimeltään Takahuhdin pappila, luultavasti siksi, että Pappilan kaupunginosa ja sen asuinalue rakentui vasta myöhemmin pappilan ympärille ja koko aluetta alettiin kutsua vasta myöhemmin Pappilaksi. Tai mistä minä tiedän, kun nuo kaupunginosarajat on niin häilyviä joskus.
Takahuhdin pappila
Messukylän seurakunnan pappilana 1982 asti toiminut rakennus on vuodelta 1919. Se on rakennettu vanhan, kansalaissodassa palaneen pappilan tilalle. Tyyliltään pappila edustaa
klassismia, mikä näkyy mm. ikkunanpuitteiden koristelussa ja
lasikuistin yllä olevassa päätykolmiossa.
Ps. Matkaa paikasta a paikkaan b tuli muuten reilu 4 kilometriä. Pitäisi useamminkin tehdä tuollaisia kävelylenkkejä, kävely on ihan kivaa, matkalla näkee kaikenlaista ja jälkeenpäin on sellainen mukavan reipastunut ja raikastunut olo ulkoilun jälkeen.
lauantai 5. marraskuuta 2011
Hear me now here and now
Ostin alkuviikosta Seetherin uuden levyn ja ajattelin kehua sitä vähän. Holding onto strings better left to fray on sen nimi. Edellisen levyn nimi oli Finding beauty in negative spaces. Tykkään niiden levyjen nimistä. Useimmilla kuuntelemillani yhtyeillä on sellaisia lyhyitä ja ytimekkäitä levyn nimiä, kuten vaikka Nightmare.
Seether on sellainen tasaisen varma tykkäysbändi. Ei mikään hurahdusbändi, vaan pikemminkin sellainen useammalla kuuntelukerralla paremmin aukeava. Ja tykkään kovasti laulaja Shaun Morganin äänestä. Huomasin muuten juuri, että ei minusta ainakaan musiikkikriitikoksi ole, kun en osaa analysoida kovin hienosti levyä, mutta sen osaan sanoa, että tykkään! Ja että kokeilkaa tekin!
Kuuntelin levyä sillä korvalla, että minkä niistä biiseistä laittaisin tänne, ja muutin mieltäni joka kerta kun uusi kappale alkoi. Mutta en nyt ehkä viitsi laittaa niitä kaikkia kumminkaan, niin laitan sitten tämän, joka ehkä ihan karvanmitalla on tämän hetkinen suosikkini levyltä.
♥
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Though my words weight a ton they can hardly ever come out right
Nyt tää ottais itseään niskasta kiinni ja tekis sen sanajutun, minkä lupasin jo aikoja sitten. Sain siis Tiinalta sanoja. Ja niistä pitäisi sitten selitellä jotain.
1. Talvi
Minulla on sellainen viha-rakkaussuhde talveen. En tykkää kylmästä, enkä pimeästä. Haluaisin että olis kesä ja aurinkoa! Mutta sitten taas joinain talvipäivinä, kun aurinko paistaa ja ulkona on sellainen mukavan kirpakka pakkanen ja sitä lähtee kaikesta huolimatta ulos kameran kanssa, niin yhtäkkiä huomaa olevansa kauhean hyvällä tuulella ja tykkäävänsä sittenkin vähän siitä talvestakin.
2. Valokuvaus
Siitä talvesta tulikin jo vähän niinkuin pieni aasinsilta tähän seuraavaan sanaan. Valokuvaus on henkireikä. Minusta tuli valokuvailija ihan vahingossa, ennen ensimmäistä digikameraani en tiennyt että se onkin ihan mun juttu. Kun valokuvailee, niin sitä on alkanut katsoa maailmaakin ihan eri tavalla. Yhtäkkiä sitä huomaa omasta kaupungistaankin ihan uusia juttuja. Valokuvailusta tulee aina hyvä mieli. Mutta silloin jos näät jotain jota haluaisit ihan ehdottomasti kuvata, mutta olet liikkuvassa autossa/junassa/lentokoneessa, joka ei pysähdy sinun kuvaushalujesi takia, niin silloin kyllä vähän harmittaa.
1. Talvi
Minulla on sellainen viha-rakkaussuhde talveen. En tykkää kylmästä, enkä pimeästä. Haluaisin että olis kesä ja aurinkoa! Mutta sitten taas joinain talvipäivinä, kun aurinko paistaa ja ulkona on sellainen mukavan kirpakka pakkanen ja sitä lähtee kaikesta huolimatta ulos kameran kanssa, niin yhtäkkiä huomaa olevansa kauhean hyvällä tuulella ja tykkäävänsä sittenkin vähän siitä talvestakin.
2. Valokuvaus
Siitä talvesta tulikin jo vähän niinkuin pieni aasinsilta tähän seuraavaan sanaan. Valokuvaus on henkireikä. Minusta tuli valokuvailija ihan vahingossa, ennen ensimmäistä digikameraani en tiennyt että se onkin ihan mun juttu. Kun valokuvailee, niin sitä on alkanut katsoa maailmaakin ihan eri tavalla. Yhtäkkiä sitä huomaa omasta kaupungistaankin ihan uusia juttuja. Valokuvailusta tulee aina hyvä mieli. Mutta silloin jos näät jotain jota haluaisit ihan ehdottomasti kuvata, mutta olet liikkuvassa autossa/junassa/lentokoneessa, joka ei pysähdy sinun kuvaushalujesi takia, niin silloin kyllä vähän harmittaa.
3. Perhoset
Perhoset on ihan kivoja. Jos pysyvät tarpeeksi kaukana minusta. En sympatiseeraa erityisesti mitään lentäviä ötököitä, jotka koittavat törmätä minuun, vaikka olisivat kuinka kauniilla siivillä varustettu. Perhoset ei toki ole pahimmasta päästä lentelijöistä, mutta kyllä minä kiljahdan jos sellainen lentää suoraan kohti.
Sen lisäksi minulla on erityinen vähän henkimaailmantouhuilta haiskahtava perhoskokemus, mutta sitäpä en kerro teille.
4. Kirjat
Kirjat on minun aarteita. Yksi miesihminen ehdotti joskus, että kirjoja voi myös viedä divariin, kun valittelin hyllytilan puutetta! Meinasin mennä shokkiin pelkästä ajatuksesta.
Opin lukemaan jo ennen kouluunmenoa, en muista tarkkaan kuinka paljon ennen, ehkä viisivuotiaana. Siitä lähtien minulla on käytännössä ollut aina joku kirja luvun alla. En ymmärrä ihmisiä, jotka lukevat useita kirjoja yhtäaikaa. Tai eivät lue aloittamiaan kirjoja loppuun. Tai että eivät ylipäänsä lue kirjoja!
Äiti luki meille ääneen ennen nukkumaanmenoa, kun oltiin siskon kanssa pieniä. Muumi-kirjoja, Maija Poppasia, Peppi Pitkätossua. Minusta ne oli aina ihan parhaita iltoja.
5. Kiukku
Kiukku on selittämättömämpi juttu kuin vihaisuus. Jos on vihainen, niin siihen on yleensä joku syy tai kohde. Kiukku taas yllättää salakavalasti, yhtäkkiä asiat vaan kiukuttaa, ilman sen kummempaa syytä. Tai sitten syy on oma tai kun asiat ei mene niinkun haluaisi. Silloin kun kiukuttaa, niin huvittaa mennä vaan peiton alle pimeään mököttämään. Tai kuunnella musiikkia. Valokuvauskin auttaa kiukutukseen, mutta joskus ei huvita lähteä ulos. Joskus sitä vähän haluaakin kiukutella, eikä siihen silloin auta mikään järkipuhe. Mutta minua kyllä kiukuttaa kauhean harvoin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)